Eeva Oksala, lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Lookout-hankkeen yksi tärkeistä tavoitteista on tarjota valmennusta ja työkaluja oman osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, ja miksi osaamisen tunnistaminen on tärkeää? Tämän itsereflektiivisen tekstin avulla sukelletaan osaamisen tunnistamiseen, sen vaikeuteen ja mahdollisuuksiin. Kirjoittaja Eeva Oksala on viulisti, musiikin tohtori ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun viulunsoiton ja tutkimusopintojen lehtori sekä Lookout-hankkeen projektikoordinaattori.
Osaamisen tunnistaminen ei ole aina helppoa
Nyt kun asiaa tarkemmin mietin, voin rehellisesti todeta, että olen aina inhonnut ansioluettelon tekoa. Oman ammatillisen hatun esittely ja siihen saavutettujen sulkien pörhistely on tuntunut jotenkin epäaidolta, vaivaannuttavalta ja vajavaiselta. Osaamisidentiteettini on aina ollut jotain paljon enemmän ja siihen on liittynyt erilaisten osaamisten, luonteenpiirteiden ja arvojen lisäksi olennaisesti myös se, mitä en (vielä) osaa, missä olen epäonnistunut ja missä haluaisin kehittyä.
Osaamisen tunnistaminen voi olla yllättävän haastavaa. Itse olen ollut taipuvainen hyvinkin itsekriittisiin näkökantoihin oman osaamiseni suhteen. Syy tähän – kulttuurissamme melko yleiseen ajatusmalliin (Avola & Pentikäinen 2021, 110) – on todennäköisesti se, että jo lapsena totuin malliin, jossa osaamistani arvioi ja tunnisti numeerisessa muodossa jokin ulkopuolinen taho, esimerkiksi opettaja, lautakunta tai tuomaristo. Itsearviointi alkoi vakiintua käytäntöihin vasta opintojeni maaliviivalla. Onneksi oman kokemukseni huomiotta jättäminen ja sokea muiden osaamisarvioihin luottaminen ovat kuitenkin olleet jo pitkään taakse jäänyttä elämää. Olenkin mielestäni elävä esimerkki siitä, että oman osaamisen tunnistamisessa voi kehittyä – haastavistakin lähtökohdista – suorastaan mestariksi!
Osaamisen tunnistaminen on tärkeää
Osaamisen tunnistaminen tulee aivan viimeistään vastaan siinä kohtaa, kun vastavalmistuneena alkaa suuntaamaan katsettaan työmarkkinoille. Osaanko tunnistaa ja sanoittaa elämäni varrella erilaisissa yhteyksissä rakentunutta osaamistani? Minkälainen on oma ainutlaatuinen osaamisprofiilini? Kysymysten äärelle pysähtyminen kannattaa: itsetuntemuksella ja oman osaamisen tunnistamisella voi olla oman työuran etenemisen kannalta merkittävä vaikutus. Erityisen ratkaisevaksi muodostuu se, kuinka osaa hyödyntää tunnistettua osaamistaan muuttuvissa työtehtävissä, ympäristöissä ja esimerkiksi moniammatillisissa tiimeissä. (Ruohotie 1999, 206; Ketanen, Ollila & Paaso 2022, 28).
Tärkeää on ymmärtää, että osaamista karttuu muuallakin kuin oppilaitoksissa ja työpaikoilla: myös arki, harrastukset ja esimerkiksi perhe-elämä vaativat ja kehittävät monenlaista osaamista. Jokaisella on oma ainutlaatuinen osaamisprofiilinsa – osaamisidentiteetti –, joka koostuu tiedoista (sekä hiljaisesta että näkyvästä), taidoista, kokemuksista, asenteista ja verkostoista. Oman osaamisen tunnistaminen ja sitä kautta osaamisen mahdollisimman monipuolinen hyödyntäminen ovat yksilön hyvinvoinnin ja motivaation näkökulmista erittäin tärkeitä toimintoja (Ketanen ym. 2022, 25, 28).
Osaamisen tunnistamiseen on erilaisia työkaluja
Oman osaamisen tunnistaminen vaatii itsereflektiivisen prosessin, joka lisää usein itsetuntemusta ja parhaimmillaan vahvistaa itsetuntoa (Ketanen ym. 2022, 25). Omalla kohdallani osaamisen tunnistamiseen johdatteli tohtoriopintoihini liittynyt autoetnografinen tutkimusprosessi. Autoetnografiassa tutkijan oma kokemus nousee tutkimuksen keskeiseksi aineistoksi esimerkiksi omaelämänkerrallisten kuvausten muodossa (Kallinen & Kinnunen 2022). Oman ammatillisen polun kulkeminen uudelleen autoetnografian avulla muutti minua, ammatillista identiteettiäni ja kirkasti ammatillisia tavoitteitani käänteentekevällä tavalla.
Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse tai edes kannata lähteä syväluotaamaan kokemuksiaan ja osaamisiaan autoetnografian avulla. Oman osaamisen tunnistamiseen löytyy nykyään monenlaisia nopeita ja helposti lähestyttäviä työkaluja. Työkalun valintaa kannattaa myös pohtia omasta osaamisestaan käsin, esimerkiksi hahmotanko asioita paremmin kirjallisesti vai visuaalisesti? Prosessikirjoittaminen on yksi yleisesti käytössä oleva osaamisen tunnistamisen työkalu. Prosessikirjoittamisessa voi esimerkiksi kirjoittaa onnistumisistaan ja näihin onnistumisiin johtaneista taidoista, arvoista ja luonteenpiirteistä. Visuaalisempaa lähestymistapaa kaipaavalle esimerkiksi miellekartta, visuaalinen ansioluettelo, portfolio tai video voivat olla hedelmällisempiä tapoja hahmotella omaa osaamistaan. Myös internet on nykyään täynnä monenlaisia matalan kynnyksen osaamisen tunnistamisen työkaluja (pelejä, testejä ja tehtäviä), jotka voivat auttaa alkuun osaamisen tunnistamisessa ja sanoittamisessa (ks. https://www.sitra.fi/hankkeet/osaaminen-nakyviin/#ajankohtaisthttps://www.sitra.fi/hankkeet/osaaminen-nakyviin/#ajankohtaista).
Osaaminen on jatkuvassa muutoksen tilassa
Ehkä suurin oivallus oman osaamiseni suhteen on ollut se, että tämän hetken heikkoudet ja kehittämiskohteet voivat olla tulevaisuudessa vahvoja osaamisalueita. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten ajattelin, että kohtalokseni esiintyvänä taiteilijana koituisi esiintyminen, jonka koin hirvittävänä, paineistettuna ja todennäköisesti alisuoriutumiseen johtavana toimituksena. Elämänpolku vei minut kuitenkin yllättäen erilaisten esiintymisfoorumien ja esiintymiskulttuurien pariin. Uusissa ympäristöissä esiintyjyyteni näyttäytyikin yllättäen täysin erilaisena. Osaamiseni esiin tuleminen vaati oikeanlaisen asenteellisen ja kulttuurisen ympäristön. Piilevän osaamisen lisäksi on hyvä muistaa myös elinikäisen oppimisen tärkeä käsite: osaaminen ei ole staattista vaan jatkuvassa muutoksen tilassa (Ketanen ym. 2022, 28). Rohkeus etsiä ja tarttua uusiin tilaisuuksiin voi viedä täysin uudenlaisten osaamisten ja ammatillisten mahdollisuuksien pariin.
Lähteet:
Avola, Pauliina & Pentikäinen, Viivi (2019) Kukoistava kasvatus – Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen käsikirja. BEEhappy Publishing.
Kallinen, Timo & Kinnunen, Taina. Etnografia. Teoksessa Jaana Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Saatavilla osoitteessa: https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/ Viitattu 09.02.2022.
Ketamo, Harri, Ollila, Johanna & Paaso, Laura (2022) Miten huomata yhä moninaisempaa osaamista? Muistio. Helsinki: Sitra. Saatavilla osoitteessa: https://media.sitra.fi/2022/02/01123606/sitra-miten-huomata-yha-moninaisempaa-osaamista.pdf Viitattu 10.2.2022.
Ruohotie, Pekka (1999) Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY.
Blogi kuuluu Lookout – osaamisen uudet suunnat: täsmävalmennus luovan alan ammattilaisille koronakriisistä selviytymiseen ESR-hankkeen julkaisuihin. Sarjassa käsitellään luovan alan osaamista, työllistymistä, uraohjausta, oman osaamisen tuotteistamista ja yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä.
