Viimeaikaisten luovien alojen itsensätyöllistäjien aseman parantamiseen tähdänneiden toimenpiteiden selvityksen tuloksia ja toimenpidesuosituksia
Professori Miikka Pyykkönen ja tutkimuskoordinaattori Tarja Pääjoki, Jyväskylän yliopisto
Viime vuosina on Suomessa tehty monenlaisia hallinnollisia selvityshankkeita uusista malleista ja käytännöistä sekä rakenteellisista uudistuksista, joilla voitaisiin parantaa luovien alojen työllisyyttä ja työllistymistä sekä tarjota vakautta muuten melko vaihtelevaan, epävarmaan ja moninaiseen työelämään. Lisäksi luovien alojen toimijat itse ovat ottaneet tai ottamassa käyttöön perinteisiä ja uusia kollektiivisia toimintakeinoja työelämänsä ja asemansa parantamiseksi.
Näitä uudistuspyrkimyksiä voidaan tarkastella poliittisina, kun politiikka ymmärretään laajasti: Osa niistä on poliittisten ja hallinnollisten instituutioiden yhdessä sidosryhmiensä kanssa alulle panemia. Osa puolestaan on syntynyt kansalaisyhteiskunnassa ja luovien alojen työelämätoimijoiden omasta aloitteesta, joihin sisältyy kolmannen ja neljännen sektorin toimijoiden poliittista tahtoa vaikuttaa vallitseviin olosuhteisiin.
Näistä malleista ja käytännöistä on julkaistu erilaisia selvityksiä ja kannanottoja. Joistain niistä on lisäksi olemassa jonkin verran tutkittua tietoa. Selvitimme edellä mainittujen julkaisujen pohjalta seuraavien olemassa olevien tai mahdollisina esitettyjen käytäntöjen vaikutusta luovien alojen työllisyyden ja työelämäolosuhteiden parantamiseen:
- Taiteilijapalkka
- Aluekeskusmalli
- Allianssimalli
- Perustulo
- Euroopan unionin kilpailulain tulkinnan uudistus
- Osuuskunnat ja itsensätyöllistäjien yhteisöt (esim. yhteistyötilat ja erilaiset hubit)
Seuraavaksi käymme lyhyesti lävitse kunkin edellä mainitun mallin ja käytännön selvitystyössä havaitsemiamme tuloksia.
Taiteilijapalkka
Taiteilijapalkasta on keskusteltu eri painotuksin ja eri volyymilla Suomessa 1970-luvulta asti. Viime vuosina keskustelu on jälleen ollut voimakasta, jopa siinä määrin, että OKM esitti sitä otettavaksi mukaan nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan.
Taustalla nykykeskustelussa on Valtioneuvoston Taide- ja taidepolitiikan suuntaviivat -raportti vuodelta 2018, jossa taiteilijoiden työasema ja -olosuhteet nostettiin keskeiseksi muutoskohteeksi. Myös paljon keskustelua herättäneessä Kulttuurialan tulevaisuustyöryhmän ehdotuksessa Kulttuurin aika on nyt ja aina taiteilijapalkka nostetaan laajemman kokeilun arvoiseksi asiaksi. Lisäksi Taiteen allianssimallia (ks. alla) koskenut Seppo Koskisen esiselvitysraportti vuodelta 2019 on vaikuttanut taiteilijapalkkakeskustelun heräämiseen.
Äänekkäimmin kulttuuripolitiikassa taiteilijapalkan puolesta on viime vuosina puhunut Taiteen edistämiskeskuksen (TAIKE) johtajana vuosina 2018–2023 toiminut tanssitaiteilija ja rehtori Paula Tuovinen. Hänen mukaansa sen tulisi korvata nykyiset valtion myöntämän pitkäkestoisemmat taiteilija-apurahat. Hän perustelee sitä sillä, että se parantaisi taiteilijan sosiaalista asemaa (esimerkiksi parempi ja tasaisempi palkka, sekä varmempi eläke ja työttömyysturva) yhteiskunnassa. Lisäksi se antaisi Tuovisen mukaan taiteilijoille mahdollisuuden keskittyä työssään yksinomaan taiteeseen. Tuovinen myös uskoo, että malli tekisi kulttuurialojen työstä entistä houkuttelevampaa ja turvallisempaa aloille valmistuville. Hän on monessa yhteydessä esittänyt kokeilua erillisellä rahoituksella ja erilaisia toteutusmalleja soveltaen.
Malli on kuitenkin herättänyt taiteilijoiden ja heidän järjestöjensä keskuudessa paljon vastustusta. Kritiikkiä on perusteltu muiden muassa sillä, että kaikilla taiteen aloilla ei ole toimijoita, jotka voisivat olla taiteilijapalkan kaltaisessa työsuhteessa. Palkkamalli saattaisikin vaikuttaa negatiivisesti joillain aloilla hyvin toimivaan apurahajärjestelmään. Kirjailijaliitto pelkää mallin myös nakertavan kirjailijan ammatti-identiteettiä. Lisäksi mallia on kritisoitu sen kalleudesta. Sen on arvioitu lisäävän nykyisestä yli puolella julkisia tukikustannuksia.
Aluekeskusmalli
Aluekeskusmallin hieman eri muodoissaan käytössä tanssin, elokuvan ja valokuvan aloilla. Kaikkia eri alojen aluekeskuksia yhdistää tavoite parantaa oman alan taiteilijoiden työolosuhteita sekä lisätä alan kotimaisten nuorten taiteilijoiden työllisyyttä ja työllistymistä. Jälkimmäinen voi tapahtua välillisesti nuorten taiteilijoiden näkyvyyden lisäämisen kautta (valokuvakeskukset) tai suoraan työtehtäviä järjestämällä (tanssin aluekeskukset).
Parhaiten nuorten luovien alojen työntekijöiden työllisyyden ja työllistymisen edistämisessä sekä työolosuhteiden parantamisessa näyttävät selvityksen mukaan onnistuvan tanssin aluekeskukset, jotka kykenivät vuonna 2021 tarjoamaan palkattuja tehtäviä kaikkiaan 508:lle jäsenelleen. Erityisesti tanssin aluekeskusten työvoimapoliittinen tuki suuntautuu freelancereille ja muille itsensätyöllistäjille.
Aluekeskukset eivät tue sen piirissä toimivia taiteen ammattilaisia ainoastaan työtilaisuuksin. Ne tarjoavat jäsenilleen myös verkostoja, vertaisryhmätukea sekä monenlaisia työhyvinvointiin ja -olosuhteisiin vaikuttavia asiantuntijapalveluja liittyen esimerkiksi sosiaaliturvaan ja työterveyshuoltoon. Ne ovatkin hyvin tärkeä tukimuoto juuri aloille valmistuneille luovan työn tekijöille, joilla on vielä vähän kokemusta, verkostoja ja tietoa alan työkäytänteistä ja -olosuhteista.
Allianssimalli
Allianssimalli on käytössä esittävien taiteiden aloilla Norjassa ja Ruotsissa. Myös Suomessa keskusteltiin viime vuosikymmenen lopulla mallin käyttöönotosta. Asiasta tehtiin selvitys, joka julkaistiin vuonna 2019. Selvityksessä todettiin, että Suomessakin sitä voitaisiin pilotoida esittävien taiteiden aloilla seuraamalla Norjan ja Ruotsin malleja ja kokemuksia. Kokeilu kuitenkin kaatui selvityksen kohtaamaan kritiikkiin ja koronarajoitusten vaikutusten minimoimiseen tähtäävien politiikkatoimien aiheuttamaan kiireyteen kulttuurialan hallinnossa.
Allianssimalli on ikään kuin versio taiteilijapalkasta. Sen tarkoitus on samanlainen: taata pitkäkestoisempi, yhtenäisempi ja suurempi toimeentulo taiteilijoille (erityisesti itsensätyöllistäjille) sekä varmistaa heidän verotus-, sosiaaliturva- ja eläkemenettelyjensä samanlaisuus muiden palkansaajien kanssa. Tavoitteena on näin myös nostaa taiteen alojen houkuttelevuutta ja vetovoimaisuutta alalle koulutettavien silmissä. Mutta siinä missä taiteilijapalkasta vastaisi useimpien ehdotusten mukaan valtio ja sen virasto Taike, allianssimallissa palkan maksuvastuu olisi laitoksilla, ammattijärjestöillä ja valtiolla yhdessä.
Allianssimalli on kohdannut samankaltaista kritiikkiä kuin taiteilijapalkka. Lisäksi sitä on kritisoitu mm. siitä, että se kohtelee taiteen aloja eriarvoisesti, koska se kohdistuisi erityisesti esittäviin taiteisiin.
Perustulo
Perustulossa on kyse mallista, jossa kansalaisille annetaan tietty määrä vastikkeetonta tuloa. Useimmiten puhutaan niin sanotusta universaalista perustulosta, joka tarkoittaa vastikkeettomuuden lisäksi sitä, että sitä maksetaan kaikille kansalaisille tai tietyn ryhmän edustajille näiden asemasta, tuloista tai työtilanteesta riippumatta. Perustulon ajatellaan yleensä korvaavan sosiaaliturvan osittain tai kokonaan.
Skotlannissa alkoi syksyllä 2022 kolmivuotinen kokeilu, jossa kahdelle tuhannelle esittävien taiteiden freelance- ja yksinyrittäjätaiteilijalle maksetaan 325 euroa viikossa vastikkeetonta perustuloa. Pilottiin kuuluvissa tutkimuksissa seurataan, miten tämä vaikuttaa heidän toimeentuloonsa, työtilaisuuksien järjestymiseen, työhönsä, työolosuhteisiin ja työhyvinvointiin. Ensimmäiset tulokset seurantatutkimuksista ovat olleet rohkaisevia.
Perustulo näyttää tutkimusten mukaan itsensätyöllistäjien ja luovilla aloilla työskentelevien mielestä parhaalta ratkaisulta ansiotulojen parantamiseen ja vakauttamiseen. Syynä siihen on se, ettei se suosi mitään alaa tai ammattiryhmää erityisesti, vaan tulee kaikille tasapuolisesti. Sen katsotaan myös soveltuvan nykypäivän monipaikkaiseen ja -alaiseen työelämään muita malleja paremmin, koska se antaa vapaammat kädet luovia eri työtehtävien ja -asemien välillä ilman, että se vaikuttaa alentavasti esimerkiksi työmarkkinaetuuksiin. Osittain juuri tämän vuoksi sen nähdään tai ainakin uskotaan ratkaisevan monia luovien alojen itsensätyöllistäjiä vaivaavista sosiaaliturvaongelmista; luovien alojen työntekijät eivät perustuloa saadessaan esimerkiksi putoa työmarkkinatuen ulkopuolelle vaihdellessaan palkka- ja yrittäjätyön välillä. Kyselyjen mukaan taiteilijat uskovat perustulon vaikuttavan myös työllistymiseensä positiivisesti edellä mainituista syistä. Lisäksi sitä suositaan, koska se antaa monille nykytilannetta paremman mahdollisuuden keskittyä taiteelliseen työhön.
Euroopan unionin kilpailulainsäädännön uusi tulkinta
Luovien alojen freelancereiden ja yrittäjien järjestäytymisestä on käyty paljon keskustelua läpi 2000-luvun kahden viimeisimmän vuosikymmenen. Taustalla on Euroopan unionin kilpailulain tulkinta, jonka mukaan toiminimiyrittäjien ja freelancereiden järjestäytyminen voidaan tulkita kartellin rakentamiseksi. Näin asiaa tulkitsi esimerkiksi Sanoma Oy kuuluisassa freelancer-toimittajien ja -valokuvaajien sopimusriidassa vuonna 2009.
Vuonna 2022 EU:n komissio antoi kilpailulainsäädännöstä uudet soveltamisohjeet. Nyt yksinyrittäjät ja itsensätyöllistäjät (myös alustatyöntekijät) tulee lukea kilpailuoikeuden piiriin, joka tarkoittaa sitä, että he voivat järjestäytyä ja osallistua kollektiivisesti neuvotteluihin palkkioitaan, palkkojaan ja työehtojaan koskevista sopimuksista.
Taiteen ja luovien alojen ammattijärjestöt katsovat tämän edistävän merkittävästi itsensätyöllistäjien työolosuhteiden parantumista, koska näin muodoin palkkioita voidaan pyrkiä neuvottelemaan ylöspäin ja lähemmäs muiden alojen ansiotasoa. Lisäksi itsensätyöllistäjät voivat kollektiivisesti pyrkiä parantamaan omia töitä (esimerkiksi media-artikkelit ja valokuvat) koskevia hallinta-, käyttö- ja ansaintaoikeuksia. Suomessa ammattijärjestöjen pyrkimys on yhdistää tähän oikeuksien ja tulojen kollektiivihallinnoinnin malli eli ottaa mukaan sopimusneuvotteluihin Gramexin ja Kopioston kaltaiset taiteentekijöiden etuja ajavat toimijat.
Ammattijärjestöt, kuten Taiteen ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU, ovat vuoden 2023 aikana aktiivisesti promotoineet freelancereita ja yksinyrittäjiä järjestäytymään edunvalvontaa harjoittaviin ammattijärjestöihin. Tämä on antanut lisäpontta luovien alojen ammattilaisille ja heidän järjestöilleen pyrkiä myös vaikuttamaan sosiaaliturvapolitiikaan; ne ovat esittäneet esimerkiksi vaatimuksia yhdistelmävakuutuksista, jotka soveltuisivat nykyistä järjestelmää paremmin freelancer-, yrittäjä- ja palkkatyön välissä sukkuloiville luovien alojen työntekijöille. Ammattijärjestöt myös uskovat, että parempi järjestäytyminen ja sitä kautta parempi palkkaus lisäisi alan houkuttelevuutta ja turvaisi juuri alalle valmistuneiden nuorten taiteentekijöiden asemaa.
Osuuskunnat ja muut yhteisöt
Suomessa toimii kymmeniä luovien alojen osuuskuntia. Osa niistä keskittyy tietyille taiteenaloille, mutta myös suurempia monialaisia osuuskuntia löytyy. Usein luovien alojen osuuskunnat ovat melko lyhytikäisiä muutamien toisensa tuntevien nuorten ammattilaisten organisaatioita. Esimerkkejä on kuitenkin pitkään toimineista monien kymmenien ja jopa satojen henkilöiden osuuskunnista.
Osuuskunnat ja itsensätyöllistäjien yhteisöt ovat merkittäviä nuorten, opiskelunsa juuri lopettaneiden luovien alojen toimijoiden työllistymisessä. Ensinnäkin osuuskunnat (toisinaan muutkin yhteisöt) tarjoavat suoraan työtehtäviä toimijoille. Toiseksi niissä tai niiden avulla nuoret itsensä työllistäjät voivat helpommin – yhteisön tukemana – kokeilla siipiään yrittäjänä tai freelancerina. Kolmanneksi ne tarjoavat niin asiakas- kuin yhteistyökumppaniverkostoja aloittaville itsensätyöllistäjille. Laajapohjaiset osuuskunnat tarjoavat kontakteja myös oman alan tai luovien alojen ulkopuolelta. Neljänneksi niillä voi myös olla erilaisia perustyötä tukevia asiantuntijapalveluja itsensätyöllistäjien käytettäväksi, esimerkiksi laskutus- ja lakiapu.
Muita luovien alojen työntekijöiden työtä tukevia yhteisöjä ovat esimerkiksi erilaiset hubit, hautomot, kiihdyttämöt, ”tehtaat” ja yhteisölliset työtilat. Nekin tarjoavat, joskin esimerkiksi osuuskuntia epäsystemaattisemmin, työtehtäviä luovien alojen itsensätyöllistäjille. Lisäksi niissä tai niiden avulla nuoret itsensä työllistäjät voivat yhteisön tukemana kokeilla siipiään yrittäjänä tai freelancerina. Nekin tarjoavat niin asiakas- kuin yhteistyökumppaniverkostoja aloittaville itsensätyöllistäjille. Tärkeintä alalle valmistuville on yhteisöjen tarjoama vertaistuki, joka ilmenee neuvontana, konsultointina, apuna ongelmatilanteissa ja niin edelleen. Lisäksi ne voivat lisätä kuulumisen tunnetta ja hyvinvointia, joka seuraa niissä tapahtuvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä muutoin yksinäisessä työelämässä. Monesti yhteisöillä on myös erilaisia perustyötä tukevia fasiliteetteja (tilat ja laitteet) sekä asiantuntijapalveluja itsensätyöllistäjien käytettäväksi (esim. laskutus- ja lakiapu). Siinä missä osuuskunnat ovat konkreettinen ja sitova kollektiivisen toiminnan ja ulkoisen yrittämisen muoto, hautomot ja kiihdyttämöt vaalivat usein sisäistä ja ulkoista yrittäjyyttä löyhemmällä ja väliaikaisemmalla kollektiivisella innostamisella ja tukemisella eli pyrkivät niin sanotusti kasvattamaan ’yrittäjyyden kulttuuriin’. Tämä ei kuitenkaan varsinkaan nuorten taiteilijoiden keskuudessa ole kovin suosittu mentaliteetti tai ajattelutapa.
Toimenpidesuositukset:
- Osuuskuntien ja luovien alojen työntekijöiden omien yhteisöjen roolia työllistämisessä, työllistymisessä ja työolosuhteiden parantamisessa selvitettävä systemaattisesti lisää ja sen perusteella pohdittava esimerkiksi niiden uudenlaista julkista tukemista tässä toiminnassa
- Osuuskuntien ja muiden yhteisöjen keskinäistä yhteistyötä tulisi lisätä vähintään yhteisten verkostojen tai järjestöjen muodossa, mutta, jos mahdollista, myös politiikkaohjelmin.
- Taiteilijapalkkaa/allianssimallia olisi hyvä testata kolmevuotisella kokeilulla, jossa sovellettaisiin ja samalla testattaisiin erilaisia toteutusmalleja. Kokeilussa kannattaa keskittyä yhtenä erityisosa-alueena niiden mahdollisuuksiin edistää nuorten luovien alojen ammattilaisten työllistymistä ja työtilannetta.
- Aluekeskusmallia tulee selvittää lisää tutkimuksen keinoin ja kehittää tutkimustiedon pohjalta. Samalla tulee selvittää, onko sitä mahdollisuus laajentaa muille taiteen aloille ja/tai onko sitä mahdollisuus yhdistää esimerkiksi taiteilijapalkkaan tai allianssimalliin aluekeskusten valmiita työllistämismalleja soveltaen ja kehittäen.
- Yksi mahdollisuus kolmen edellisen toimen sijaan olisi kokeilla taiteenalan perustulomallia seuraten esimerkiksi Skotlannin meneillään olevaa kokeilua. Perustulon etuna on sen lähes varaukseton tuki luovien alojen ammattilaisilta ja sen universaalisuus.
- Euroopan komission kilpailulainsäädännön soveltamisohjeiden vaikutusta luovien alojen (erityisesti itsensätyöllistäjien) työmarkkinoihin ja alojen työvoimavetovoimaisuuteen tulee seurata tarkoin. Asiasta tarvitaan seurantatutkimus.
- Oppilaitosten tulee opetuksessaan huomioida nämä eri tavoin niistä valmistuvien työllistymismahdollisuuksiin ja työolosuhteisiin vaikuttavat poliittiset, kollektiiviset ja rakenteelliset käytännöt vähintään siinä määrin, että opiskelijat ovat niistä tietoisia.
Kirjallisuutta
Ansio, Heli, Houni, Pia, & Piispa, Mikko (2018): ”“Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä mikä olisin.” Sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tekijät ja hybridinen työ”. Yhteiskuntapolitiikka, 83(1), 5–17. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802143413
Hirvi-Ijäs, Marja, Kautio, Tiina, Kurlin, Ari, Rensujeff, Kaija, & Sokka, Sakarias (2020): Taiteen ja kulttuurin barometri 2019. Taiteilijoiden työ ja toimeentulon muodot. Cupore web publication 57. Center for Cultural Policy Research Cupore. https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2020/taiteen_ja_kulttuurin_ barometri_2019.pdf
Hirvi-Ijäs, Marja, Rensujeff, Kaija, Sokka, Sakarias, & Koski, Eeva (2018): Taiteen ja kulttuurin barometri 2017. Nuoret taiteentekijät. Cupore web publication 47. Center for Cultural Policy Research Cupore. https:// www.cupore.fi/images/tiedostot/2018/cupore_barometri_2017_final.pdf
Houni, Pia & Ansio, Heli (2014): ”Taiteilijan ammatti tänään – tietoja, taitoja, diskursseja”. Yhteiskuntapolitiikka, 79(4), 375–387. http://urn.fi/YRN:NBN:fi-fe2014120852200
Jakonen, Mikko, Jonker-Hoffren, Paul, Kontturi, Katve-Kaisa & Tiainen, Milla (2022): ”Taidetyön yhteismuotoutuva todellisuus. Ehdotus monitieteiseksi lähestymistavaksi”. Kulttuurintutkimus 38(2–3), 96–112.
Koskinen, Seppo (2019): Taiteilija-allianssimalli Suomeen. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/15731f3f-953d-4429-9a92-72dc2e471c12/2ac1c361-e3f1-4cbb-85b2-4b656ccaa50f/RAPORTTI_20190129091245.pdf
Lamponen, Helena (2022): Yksinyrittäjien työehtosopimusoikeus kaivattu edistysaskel. https://www.akavanerityisalat.fi/uutishuone/uutiset/yksinyrittajien_tyoehtosopimusoikeus_kaivattu_edistysaskel.20752.news
Leinikki, Sikke, Järvensivu, Anu & Pyykkönen, Miikka (2022): Jatkuva oppiminen ja kulttuurialojen palapelimäinen työ. https://www.teme.fi/wp-content/uploads/2022/05/jatkuva-oppiminen.pdf
Leinikki, Sikke, Pyykkönen, Miikka & Schalin, Anton (2022): Luovien alojen työkulttuuri. Hautomo-podcast. https://lookout.humak.fi/hautomo-podcast-jakso-7-luovien-alojen-tyokulttuuri/
Lähdeniemi, Milla, Anttila, Anna, Järvensivu, Anu, Leinikki, Sikke, Pyykkönen, Miikka & Schalin Anton: Apua Allianssista? Suomeen esitetyn freelance-taiteilijoiden työasemaa parantavan mallin mahdollisuudet ja kritiikki. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja (vertaisarvioinnissa).
Oksala, Eeva, Pekkinen, Sanna & Schalin, Anton (2023): Luovien työelämässä. Luova osaaminen yritysten toimintaa kehittämässä. Jyväskylä: HUMAK. https://lookout.humak.fi/julkaisut/
Pekkinen, Sanna, Pyykkönen, Miikka & Schalin, Anton (2021): Lookout-hanke ja työllistymisen tulevaisuus. Hautomo-podcast. https://lookout.humak.fi/hautomo-podcast-jakso-1-lookout-hanke-ja-tyollistymisen-tulevaisuus/
Perkiö, Johanna & Suopanki. Kaisu (2012): Perustulon aika. Helsinki: Into-kustannus.
Pyykkönen, Miikka & Pääjoki, Tarja: Erilaisia ratkaisumalleja luovien alojen työelämän parantamiseksi – mahdollisuudet ja kipupisteet. TAKU-vieraskynä (jätetään julkaisuun toukokuussa).
Pyykkönen, Miikka, Sokka, Sakarias & Kurlin Niiniaho, Ari (2021): Yrittäjätaiteilijat vapauden, luovuuden ja toimeentulon rajapinnoilla. Työelämän tutkimus 19(1), 57–81.
Schalin, Anton (2022): Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys työyhteisöissä. Miikka Pyykkösen haastattelu. Lookout-blogi.https://lookout.humak.fi/blogi-yksilollisyys-ja-yhteisollisyys-tyoyhteisoissa/
Ruusuvirta, Minna, Lahtinen, Emmi, Rensujeff, Kaija & Leppänen, Aino (2023). Taiteen ja kulttuurin barometri 2022. Taiteilijoiden työhyvinvointi. Cuporen verkkojulkaisuja 72. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.
Sokka, Sakarias (2022): “Aims and allocations of public funding for culture in Finland”. Teoksessa Sakarias Sokka (toim.), Cultural Policy in the Nordic Welfare States: Aims and Functions of Public Funding for Culture (pp. 48–67). Nordic Council of Ministers. Nordisk kulturfakta 2022:01. https://pub.norden.org/ nordiskkulturfakta2022-01/#91691
Talaskivi, Katri (2023, tulossa): Tanssitaiteilijoiden kokemuksia tanssin aluekeskustoiminnan vaikuttavuudesta alan työllisyyteen ja työoloihin? Jyväskylä: SoPhi.
Tuovinen, Paula (2022): Kulttuurin ja taiteen aika on nyt! https://www.taike.fi/fi/uutiset/paula-tuovinen-kulttuurin-ja-taiteen-aika-nyt
Valtioneuvosto (2018): Taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat : Työryhmän esitys taide- ja taiteilijapolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161125
Valtioneuvosto (2022): Kulttuurin aika on nyt ja aina: Kulttuurialan tulevaisuustyöryhmän ehdotukset seuraavalle hallituskaudelle. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164225
Blogi kuuluu Lookout – osaamisen uudet suunnat: täsmävalmennus luovan alan ammattilaisille koronakriisistä selviytymiseen ESR-hankkeen julkaisuihin. Sarjassa käsitellään luovan alan osaamista, työllistymistä, uraohjausta, oman osaamisen tuotteistamista ja yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä.
