Kirjoittajat:
Sikke Leinikki, Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtori, VTT
Anu Järvensivu, Humanistisen ammattikorkeakoulun työyhteisöjen kehittämisen yliopettaja, FT, sosiologian ja aikuiskasvatustieteen dosentti
Miikka Pyykkönen, Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan professori, YTT, sosiologian dosentti
Suomalaisissa korkeakouluissa on viime vuosina pyritty kohentamaan jatkuvan oppimisen koulutustarjontaa. Tarjottavien opintojen avulla työelämässä olevien tulee voida hankkia päivitettyä työmarkkinoilla tarvittavaa tietoa sekä kehittää alakohtaista osaamistaan. Kulttuuri- ja luoville aloille tyypillinen työolojen, -aikojen ja -tulojen vaihtelevuus asettaa tälle kuitenkin haasteensa. Tässä kirjoituksessa pyrimme avaamaan tilannetta ja pohdimme ratkaisuja.
Kirjoitus perustuu kolmessa hankkeessa kerättyyn tietovarantoon.
- Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Temen vetämä ja Työ2030-ohjelman rahoittama Freet2030 hanke kirkastaa tilannekuvaa freelancereiden ansaintamalleista ja etsii toimivia työnteon ja työhyvinvoinnin rakenteita palapelimaisesti tehtävään työhön. Hanke keskittyy teatterin, tanssin, sirkuksen, tv:n, elokuvan ja musiikin toimialojen freelancertyöhön.
- Humakin, Gradian, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhteinen Lookout-hanke puolestaan etsii juuri valmistuville tai valmistuneille luovien ja kulttuurialojen opiskelijoille uusia työllistymismahdollisuuksia sekä vahvistaa monipuolisesti heidän työelämäosaamistaan.
- Jyväskylän yliopiston Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa -tutkinto-ohjelman kehittämishankkeessa on 180 alumnikyselyvastauksen ja 16 työnantajaorganisaation haastattelun perusteella rakennettu tämän päivän politiikka-, hallinto- ja johtamistarpeita vastaava syksyllä 2022 toimintansa aloittava kulttuuripolitiikan jatkuvan oppimisen moduuli.
Työn tekemisen moninaiset tavat
Kulttuurialoilla työtä tehdään limittäin ja lomittain. Erityisesti freelancertyötä tehdään monenlaisissa sopimussuhteissa, kuten palkkatyönä, laskuttamalla ilman yritystä, apurahoilla tai yrittäjyyden eri muodoissa. Erilaiset työsuhteet ja -asemat sekä toistuvat että vaihtuvat. Työsuhteet voivat olla kestoltaan yhdestä illasta vuosiinkin. Tällöin oma ansaintamallin mukainen status voi vaihdella jopa päivittäin. Lisäksi työjaksojen väliin jää lähes kaikilla uran aikana eri mittaisia taukoja. Monet alalla toimivista työskentelevät myös muilla ammattialoilla. Koska työsuhteet ovat lyhyitä, työtä tehdään pitkää päivää silloin, kun työtä on ja siihen on mahdollisuus. Myös työympäristö on hyvin monimuotoinen ja vaihteleva.
Palapelimäisesti järjestyvä työ on vaihtelevuutensa ja itseohjautuvuutensa vuoksi myös erittäin opettavaista. Vuosien mittaan tällä tavalla työskentelevälle muodostuu aivan omanlaisensa osaamisalueiden yhdistelmä. Työelämässä tapahtuvan oppimisen näkökulmasta monimuotoista työtä tekeviä voi jopa pitää eräänlaisina jatkuvan oppimisen mallioppilaina. (Järvensivu 2020). Työssä oppimalla kertyneen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä kyky siirtää opittua uusiin työtehtäviin vaativat kuitenkin edelleen kehittämistä. Jatkuvan oppimisen tarjonnassa yksi suuri haaste onkin varmistaa, että opetus tarjoaa työssä oleville tarpeellista ja tuoreinta tietoa.
Freelancer- tai yrittäjätyötä on usein hankala yhdistää sosiaali- ja työpoliittisten instituutioiden käytäntöihin, kulttuurialan vakiintuneiden organisaatioiden ja rahoitusmekanismien toimintaan, ja työmarkkinajärjestöjen edunvalvontaan. Kun kulttuurityötekijä asioi esimerkiksi Kelassa tai hoitaa veroasioitaan, hän helposti turhautuu, kun omaa työn tekemisen tapaa ei tunnisteta. Kulttuurialoilla työn tekeminen jää edelleen ”normaalien” työn tekoa tukevien rakenteiden ja käytäntöjen katveeseen. Kehitteillä olevan jatkuvan oppimisen opetustarjonnan tulisi pyrkiä tarjoamaan ehdotuksia tai jopa ratkaisumalleja myös näihin rakenteellisiin ongelmiin.
Jatkuvan oppimisen tarjonta
Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitykset (esim. Koskinen 2019) ja tutkimukset (esim. Hirvi-Ijäs ym. 2017; 2018; Haapakorpi ym. 2021; Pyykkönen ym. 2021) osoittavat, että useissa kulttuurialan freelancereiden työolosuhteisiin vaikuttavissa käytännöissä on parantamisen varaa: työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö suosii pääosin olemassa olevia ja yleisiä, pysyviin palkansaajasuhteisiin perustuvia toimintamalleja. Lisäksi työntekijöiden valtaosaa koskevat julkisen rahoituksen mallit suosivat ja jopa ylläpitävät lyhyitä työsuhteita. Ongelmia ruokkii se, että kulttuurialojen poikkeuksellisen alhainen tulotaso saa korkeasti koulutetut työntekijät etsimään töitä luovien alojen ulkopuolelta, jolloin alan tuottavuus ja taloudellinen kestävyys kärsivät.
Kulttuurialojen koulutukseen kaivataankin työelämäläheisempää, mutta samalla myös analyyttisyyteen ja kriittisyyteen perustuvaa korkeakoulutusta. Työntekijän kannattaa jatkuvasti kasvattaa omaa osaamistaan, mutta samalla on hyvä saada koulutuksesta tietoa työelämän haastavista käytännöistä ja rakenteista sekä mahdollisuuksista muuttaa näitä käytäntöjä yhdessä. (Pyykkönen ym. 2019; Kumpulainen ym. 2022; Jakonen ym. 2021.)
Jatkuvalla oppimisella tavoitellaan elämänkaaren mittaista, eri elämänalueille ulottuvaa oppimista. Nykyjärjestelmän mukaisesti vapaan sivistystyön, ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen perustarjonta ja työvoimakoulutuksen ja -palveluiden tarjonta vastaavat työikäisen väestön osaamisen kehittämisestä. Palvelutarjonta on kuitenkin havaittu sirpaleiseksi ja puutteellisesti työelämän tarpeisiin vastaavaksi. Myöskään osaamisen kehittämisen palvelut eivät hahmotu selkeästi kaikille. Siksi jatkuvaa oppimista uudistetaan nyt voimakkaasti. (Valtioneuvosto 2020.)
Entä jatkossa?
Esimerkiksi Jyväskylässä on käynnissä kaksi koulutushanketta, joissa kulttuurialan jatkuvaa oppimista kehitetään. Lookout-hankkeessa neljän kulttuurialoille työntekijöitä kouluttavan oppilaitoksen voimin pyritään saattamaan Keski-Suomen vetovoima-alojen pk-yritysten tarpeet ja kulttuurialoilta valmistuvien osaaminen yhteen. Lisäksi hankkeessa kartoitetaan Allianssi-hankkeen (esim. Koskinen 2019) kaltaisten laajempien rakenteellisten muutosten tarpeellisuutta alalta valmistuvien työllistymisen ja alan kestävyyden parantamisessa.
Jyväskylän yliopiston kolmen kulttuurialan ohjelman yhteisessä kulttuuripolitiikan jatkuvan oppimisen moduulin kehittämishankkeessa puolestaan pyritään edistämään kulttuurialalla, erityisesti organisaatioiden johtotehtävissä tai kulttuurialan hallinnossa työskentelevien työelämätiedon ja -valmiuksien kehittämistä. Yksi keskeisistä tavoitteista on laajentaa ja syventää työelämässä olevien ymmärtämystä kulttuurialan kentillä vaikuttamisesta ja rakenteiden tarjoamista mahdollisuuksista. Siksi nämä opinnot toteutetaan tutkijoiden, opettajien, tutkinto-opiskelijoiden sekä kulttuurialan hallinnossa ja erilaisissa organisaatioissa toimivien tiiviinä opetusyhteistyönä.
Kulttuurialoilla pyritään vastaamaan muuttuneisiin osaamistarpeisiin myös visiotyön avulla. Musiikkialojen visio 2030 on jo valmistunut (ks. https://www.musiikkikoulutuksenvisio.fi/), ja esittävän taiteen aloilla visiotyötä tehdään parhaillaan. Visiotyön avulla tavoitellaan sitä, että tutkintokoulutus antaisi paremmat työelämävalmiudet ja esimerkiksi yrittäjyysosaaminen vahvistuisi.
Jatkuvan oppimisen tarpeisiin on perustettu jatkuvan oppimisen ja työllistymisen palvelukeskus (ks. https://okm.fi/jatkuvan-oppimisen-ja-tyollisyyden-palvelukeskus). Tämän palvelukeskuksen tavoitteena on ”täydentää työikäisille suunnatun nykyisen koulutustarjonnan aukkopaikkoja, jotta kansalaisilla, yrityksillä ja muilla työnantajilla olisi mahdollisuus sopeutua ja varautua työelämän muutokseen.” Palvelukeskus voisi tarjota mielekkään tavan rahoittaa kulttuurialojen jatkuvan oppimisen tarpeita, mutta tämä jää nähtäväksi. Joka tapauksessa on tärkeää, että jatkuva oppiminen olisi kulttuurialan epävarmoissa työelämätilanteissa seikkaileville ammattilaisille ilmaista. Jotta koulutustarjontaa osattaisiin kohdentaa oikein, olisi tärkeää kehittää myös ammattilaisten työuralla tapahtuneen oppimisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjä.
Alan haasteita ei kuitenkaan voi voittaa vain lisäkouluttamalla yksilöitä. Kulttuurialan freelancereiden ja muiden itsensä työllistäjien epävarman työelämän parantuminen pysyvämmin ja laajemmin vaatii niin sosiaali- ja työvoimapoliittisia uudistuksia kuin uusia rahoitusmalleja ja työntekijöiden erilaista yhteistoimintaa. Vaikuttavassa jatkuvan oppimisen tarjonnassa huomioidaan myös nämä seikat. Tutkimus ja siihen perustuva jatkuvan oppimisen koulutus voivat lisätä kulttuurialan työn tekemisen kestävyyttä kehittämällä uusia rahoitusmalleja ja testaamalla niitä yhdessä työelämässä olevien oppilaiden kanssa.
Kirjallisuus
Haapakorpi, Arja 2021 Konsulttityö joustavana asiantuntijatyönä jälkiteollisilla työmarkkinoilla. Työelämän tutkimus Vol 19 Nro 3 (2021). Saantitapa https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/97406. Katsottu 14.10.2021. DOI: https://doi.org/10.37455/tt.97406
Hirvi-Ijäs, Maria, Rensujeff, Kaija, Sokka, Sakarias & Koski, Eeva (2017) Taiteen ja kulttuurin barometri 2016: Taiteilijan työskentelyedellytykset muutoksessa. Cuporen verkkojulkaisuja 42. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Saatavilla osoitteessa https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2017/cupore_barometri_2016_13.pdf. Katsottu 15.10.2020.
Hirvi-Ijäs, Maria, Rensujeff, Kaija, Sokka, Sakarias & Koski, Eeva (2018) Taiteen ja kulttuurin barometri 2017: Nuoret taiteentekijät. Cuporen verkkojulkaisuja 47. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Saatavilla osoitteessa https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2018/cupore_barometri_2017_final.pdf. Katsottu 15.10.2020.
Jakonen Mikko, Jonker-Hoffrén Paul, Kontturi Katve-Kaisa ja Tiainen Milla 2021. Taidetyön yhteismuotoutuva todellisuus. Kulttuurintutkimus 38 (2021): 2–3, 96–112.
Järvensivu, Anu (2020) Multiple jobholders and workplace learning – Understanding strange attractor careers. Journal of Workplace Learning, 32(7), 501–512. Saatavilla osoitteessa https://www.emerald.com/insight/content/doi/10.1108/JWL-04-2020-0051/full/html. Katsottu 26.1.2022.
Koskinen, Seppo (2019): Taiteilija-allianssi Suomeen. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-614-0. Katsottu 3.2.2022.
Kumpulainen, Kaisu, Fingerroos, Outi, Jouhki, Jukka, Mäkinen, Minna, Pyykkönen, Miikka ja Vierimaa, Sanna (2022, tulossa): Sivistykseksi vai hyödyksi? Uuden yliopistopolitiikan jännitteitä kulttuurialan yliopisto-opiskelijoiden käsityksissä yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta ja työelämätaidoista. (Artikkelikäsikirjoitus jätetty vertaisarviointiin Aikuiskasvatus -lehteen 5.11.2021).
Osaaminen turvaa tulevaisuuden: Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38. Saatavilla osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-610-5. Katsottu 21.1.2022.
Pyykkönen, Miikka, Kumpulainen, Kaisu ja Vierimaa, Sanna (2019): Työn muutoksen haasteet kulttuurialan korkeakoulutuksen työelämäpedagogiikalle. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21(4), 45–61.
Pyykkönen, Miikka, Sokka, Sakarias ja Kurlin-Niiniaho, Ari (2021) Yrittäjätaiteilijat vapauden, luovuuden ja toimeentulon rajapinnoilla. Työelämän tutkimus 19(1), 57–81. Saatavilla osoitteessa https://doi.org/10.37455/tt.102880. Katsottu 26.1.2022.
Blogi kuuluu Lookout – osaamisen uudet suunnat: täsmävalmennus luovan alan ammattilaisille koronakriisistä selviytymiseen ESR-hankkeen julkaisuihin. Sarjassa käsitellään luovan alan osaamista, työllistymistä, uraohjausta, oman osaamisen tuotteistamista ja yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä.
